Aloittelijan rinteet ovat se osa laskettelukeskusta, jossa ensimmäiset käännökset opetellaan, ja niiden laatu ratkaisee usein, jääkö laskettelu harrastukseksi vai jääkö se yhteen kertaan. Tässä artikkelissa käydään läpi, millaiset loivat alueet sopivat ensimmäisille laskupäiville ja miten ne tunnistaa rinnekartasta jo ennen matkaa. Neuvot sopivat aikuiselle, joka menee rinteeseen ensimmäistä kertaa, ja perheelle, jonka lapset aloittavat laskettelun.
Hyvin valittu loiva alue säästää hermoja, rahaa ja polvia. Väärä valinta on tavallisesti liian jyrkkä sininen rinne heti ensimmäisenä päivänä, ja se tietää pelkoa, kaatumisia ja pahimmillaan loukkaantumisen.
Mikä tekee rinteestä aloittelijalle sopivan
Kaltevuus ratkaisee, mutta se ei ole ainoa asia. Hyvä aloittelijan alue on loiva ja tasainen, ja sen alapäässä on pitkä ja tasainen ulosliuku, jossa vauhti hiipuu itsestään. Kun aloittelija tietää pysähtyvänsä joka tapauksessa, hän uskaltaa kokeilla auraa ja ensimmäisiä käännöksiä.
Toinen tärkeä asia on liikenne. Loiva rinne, jonka läpi kokeneet laskijat oikaisevat hissille, on aloittelijalle huono paikka. Hyvä aloitusalue on erotettu muista rinteistä verkoilla tai maastonmuodoilla, eikä sen läpi kulje muiden rinteiden reittejä.
Kolmas on hissi. Mattohissi on ensimmäisille laskuille paras, koska sen kyytiin astutaan sukset jalassa kuin liukuhihnalle. Ankkurihissi on monelle aloittelijalle vaikeampi kuin itse lasku: ankkuri pitää asettaa oikein, ja ylös vetävä ura voi olla jäinen. Lastenmaan ja mattohissin käytöstä kerrotaan tarkemmin artikkelissa ensimmäisistä laskuista lastenmaassa.
Rinnevärit eivät ole vertailukelpoisia keskusten välillä
Yleinen myytti on, että sininen rinne on aina helppo, jos on laskenut edes vähän. Todellisuudessa Suomessa vihreä merkitsee helpointa ja sininen seuraavaa tasoa, mutta luokitus on aina suhteessa keskuksen omaan maastoon. Lapin tunturikeskuksen sininen voi olla pidempi, kapeampi ja jyrkempi kuin Etelä-Suomen lähirinteen punainen.
Leville, Ylläkselle tai Rukalle ensimmäistä kertaa tulevan kannattaa aloittaa vihreiltä rinteiltä, vaikka olisi laskenut pari kertaa Talmassa tai Peuramaassa. Tunturissa vaihtelee myös sää. Samana päivänä, jona huipulla on sumua ja tuulta, alarinteillä voi olla hyvä näkyvyys. Siksi monessa isossa keskuksessa aloitusalueet sijaitsevat alhaalla, lähellä palveluja.
Kokenut hiihdonopettaja katsoo rinnekartasta ensin kolmea asiaa. Mistä aloitusalue alkaa? Mikä hissi sinne vie? Pääseekö sieltä takaisin laskemalla pelkkiä vihreitä rinteitä? Jos vihreältä alueelta pääsee pois vain sinistä pitkin, aloittelija on jumissa heti, kun hän lähtee tutkimaan keskusta.
Miltä loivat alueet näyttävät erikokoisissa keskuksissa
Lapin suurissa keskuksissa on yleensä useita erillisiä aloitusalueita, lastenmaita ja pitkiä, loivia rinteitä, joilla etenevä aloittelija voi laskea kilometrejä. Hyvä puoli on vaihtelu. Toisena tai kolmantena päivänä voi siirtyä pidemmälle vihreälle rinteelle, eikä samaa sadan metrin pätkää tarvitse laskea viittäkymmentä kertaa.
Keskikokoisissa keskuksissa, kuten Vuokatissa, Tahkolla ja Iso-Syötteellä, aloitusalue on yleensä selkeä ja lähellä vuokraamoa ja hiihtokoulua. Perheelle tämä on usein kätevää, koska kaikki on kävelymatkan päässä.
Etelä-Suomen pienissä keskuksissa aloitusalue voi olla vain yksi lyhyt rinne mattohissin kera. Ensimmäisiin kertoihin se riittää hyvin, ja iltalasku valojen alla sopii aikuiselle aloittelijalle työpäivän jälkeen. Pienissä keskuksissa luonnonlunta on vähän, joten alueet tehdään lähes kokonaan tykkilumesta. Tykkilumi on kovempaa ja kuluu illan mittaan jäiseksi, eli aamu tai alkuilta on aloittelijalle parempi aika kuin myöhäinen ilta.
Aloittelijan ensimmäinen laskupäivä askel askeleelta
Tyypillinen tilanne: nelihenkinen perhe tulee hiihtolomalla Lappiin, ja vanhemmat ovat laskeneet viimeksi 15 vuotta sitten. Lapset ovat 6- ja 9-vuotiaita. Ensimmäinen aamu kuluu helposti vuokraamon jonossa, ja iltapäivällä kaikki ovat liian väsyneitä oppiakseen mitään. Seuraava järjestys toimii paremmin:
1. Varaa vuokravälineet ja hiihtokoulu verkossa etukäteen ja hae välineet jo saapumisiltana.
2. Aloita aamulla mattohissin alueelta, vaikka aikuiset kokisivat sen liian helpoksi.
3. Harjoittele pysähtymistä ja auraa ennen ensimmäistä tuolihissimatkaa.
4. Pidä tauko 60-90 minuutin välein, ja lapsilla useammin.
5. Siirry pidemmälle vihreälle rinteelle vasta, kun pysähtyminen onnistuu joka kerta.
Vuokravälineet (sukset, sauvat ja kengät) maksavat tyypillisesti 35-55 € päivässä ja kypärä 5-15 € päivässä. Aikuisen päiväkortti Lapin isossa keskuksessa maksaa noin 40-65 €, keskikokoisessa 20-45 € ja Etelä-Suomen pienessä keskuksessa 15-30 €. Joissakin keskuksissa voi ostaa edullisemman lipun pelkälle aloitusalueelle. Tämä kannattaa tarkistaa keskuksen omilta sivuilta, koska käytäntö vaihtelee.
Hiihtokoulussa aloitusalue on käytössä parhaalla mahdollisella tavalla. Suomen Hiihdonopettajien (SHO) kouluttama opettaja tietää, mitkä harjoitteet sopivat juuri siihen maastoon. Vanhemman on vaikea opettaa omaa lastaan, koska turhautuminen tarttuu puolin ja toisin. Tuntimuotojen eroja käydään läpi artikkelissa yksityis- ja ryhmäopetuksen valinnasta.
Yleisimmät virheet loivilla alueilla
Liian aikainen siirtyminen ylös. Kun kaksi laskua on sujunut hyvin, rinteen huipulle houkuttelee. Loukkaantuminen sattuu useimmiten ensimmäisellä kerralla jyrkemmässä maastossa, kun vauhti kasvaa, eikä aura enää riitä pysäyttämään.
Pysähtyminen keskelle rinnettä tai mäen taakse. Loivallakin rinteellä ylempää tuleva laskija ei näe kumpareen taakse. Pysähdy aina rinteen reunaan, jossa sinut näkee hyvin ylhäältä.
Kypärän jättäminen pois, koska rinne on loiva. Aloitusalueella kaadutaan eniten, ja usein takaperin. Kypärä kuuluu kaikille, ja lapsille se on käytännössä pakollinen. Moni keskus edellyttää sitä hiihtokoulun oppilailta.
Rinnesäännöt koskevat myös loivia alueita. Alempana laskevalla on etuajo-oikeus, ja rinteeseen lähtiessä katsotaan ylös. FIS-sääntöjen perusteet löytyvät artikkelista rinnesäännöistä ja väistämisvelvollisuudesta. Alkoholi ei kuulu rinteeseen, ei edes lounaalla. Jos joku kaatuu ja lyö päänsä, menettää tajuntansa tai hänellä epäillään murtumaa, soita 112 ja ilmoita myös rinnevalvojille. Laita sukset ristiin loukkaantuneen yläpuolelle varoitukseksi muille laskijoille.
Milloin loiva rinne ei ole paras valinta
Nyrkkisääntöön on poikkeuksia. Lumilautailijalle liian loiva rinne voi olla hankala, koska lauta pysähtyy tasaisilla kohdilla, ja lautailija joutuu irrottamaan siteen ja kävelemään. Lautailijan aloitusrinteeksi sopii tasaisen loiva rinne, jossa ei ole tasanteita.
Kovalla pakkasella, alle -20 asteessa, aloitusalue on usein tyhjä, mutta aloittelija kylmettyy siellä nopeasti, koska liikettä on vähän. Silloin kannattaa laskea lyhyitä jaksoja ja lämmitellä rinneravintolassa. Kevättalven pehmeä ja nuoskainen lumi taas jarruttaa vauhtia, ja maaliskuun loppu tai huhtikuu on monelle aikuiselle aloittelijalle rauhallisin aika opetella.
UKK
Kuinka monta päivää aloittelija tarvitsee loivalla alueella?
Useimmat aikuiset laskevat hallitusti vihreitä rinteitä 2-3 päivän jälkeen, varsinkin jos ovat käyneet hiihtokoulussa. Lapsilla aika vaihtelee paljon iän ja rohkeuden mukaan.
Onko Lapin keskus liian iso aloittelijalle?
Ei ole. Isoissa keskuksissa on usein parhaat erilliset aloitusalueet. Majoitus kannattaa valita läheltä sitä rinnealuetta, jolla on mattohissi ja vihreitä rinteitä.
Voiko aloittelija laskea sinistä rinnettä?
Voi sitten, kun pysähtyminen ja aurakäännökset onnistuvat vihreällä varmasti. Tarkista rinteen profiili keskuksen kartasta, koska sininen rinne voi olla eri keskuksissa hyvin erilainen.
Aloita rauhassa ja lue rinnekartta
Hyvä aloittelijan rinne on loiva, erillään muusta liikenteestä ja varustettu helpolla hissillä, ja sen alapäässä on turvallinen ulosliuku. Katso keskuksen rinnekartta ennen matkaa, varaa hiihtokoulu etukäteen ja pysy vihreillä rinteillä, kunnes pysähtyminen onnistuu varmasti. Kypärä päähän kaikille, myös aikuisille, sillä juuri loivalla alueella kaadutaan eniten.